LC TURKU/POHJOLA

 

 

YLEISIÄ TAPAHTUMIA.. 2

TERVEHDYKSET. 3

PERUSTAMINEN.. 3

HALLITUS. 6

KUUKAUSIKOKOUS. 10

AKTIVITEETIT. 11

JUHLATOIMINTA.. 15

LADYTOIMINTA.. 15

MIETTEITÄ LEIJONA –AATTEESTA JA  OSALLISTUMISESTA TOIMINTAAN.. 16

SUMMA SUMMARUM... 17

 

YLEISIÄ TAPAHTUMIA

 

Klubiamme perustettaessa vuonna 1974 oli suurin klubien perustamisen buumi valtakunnassa jo vähentynyt. Mutta kuitenkin tunne palvelujen tuottamisen tarpeesta oli edelleen suuri.

 

Klubien perustamisen huippuvuosi oli 1965, jolloin perustettiin 56 uutta klubia, 1970-luvulla syntyi 203 uutta klubia, 80-luvulla enää 133. Tultaessa 90-luvulle luku on pienentynyt edelleen, ollen 87 uutta klubia. Klubeja on myös lakkautettu, niitten lukumäärä on 16, lakkautukset ovat tapahtuneet kahta lukuun ottamatta 2000-luvulla. Klubeja on kaikkiaan 953. Klubimme järjestysnumero on 589 eli kuulumme perustettujen jälkimmäiseen puoliskoon. Vuonna 1974 Turkuun perustettiin vain yksi klubi Turku/Pohjola, viimeisin Turussa aloittanut klubi on 2001 perustettu Turku/Archipelago.

 

 

Klubien perustamisen vähentyminen ja jopa lakkauttaminen kertoo ajankuvan muuttumisesta, myös sellaisten palvelujen tarpeen vähenemisestä, joita ei ole sälytetty yhteiskunnalle. Tosin viime aikoina kun enenevässä määrin on alettu puhua rahojen niukkuudesta ja samalla alettu korostamaan ns. kolmannen sektorin merkityksestä voisi ajatella, että Lionismin palveluhenkisyys ja –alttius saisi lisää merkitystä.

 

TERVEHDYKSET

 

Piirikuvernööri

 

LC Turku Pohjola 30 vuotta 3.4.2004

 

       Onnittelemme klubianne 30-vuotismarkkipäivän johdosta

                        

                               ja samalla kiitämme teitä kaikkia tuloksellisesta lionstyöstänne.

 

Uskomme, että ”We serve”-palvelutyönne jatkuu edelleen

 

             kotiseutunne ja sen asukkaiden parhaaksi.

          

             Menestystä tuleville palveluvuosille ja

 

             lämmin tervehdys charter-juhlaanne,

 

          Turussa 13. päivänä huhtikuuta 2004

                            

 

                                SUOMEN LIONS-LIITTO R.Y./ 107-A PIIRI

                                                  Matti  Simula

                                            Piirikuvernööri 107-A

 

 

 

 LC Turku/Pohjola on 30-vuotisen olemassa olonsa aikana tuonut oman osansa lionismin toteuttamiseen. Työ kotiseudun hyväksi on ollut ja tulee olemaan klubitoimintamme päätavoite unohtamatta sitä tosiasiaa, että kuulumme maailmanlaajuiseen Lions-järjestöön, mikä asettaa meille myös kansainvälisiä velvoitteita.

 

Vuosittaisesta aktiviteetista, ’hyväntahdon kuusien’ myynnistä kertyneet varat olemme juhlavuonna lahjoittaneet Runosmäen vanhainkotiin, Invalidiliiton Turun palvelutaloon ja stipendeinä Turun ammatti-instituutissa menestyneille opiskelijoille.

 

 

PERUSTAMINEN

 

Huolimatta siitä, että asiat on useaankin kertaan kirjattu ja julkistettu, mm. kymmenen vuotta sitten silloisessa historiikissa, on syytä kerrata tapahtumat, joita ilman ei 30-vuotinen taival olisi ollut mahdollinen.

 

LC-Turku/Pohjolan perustava kokous pidettiin 3.4.1974 silloisen KOP:n Raunistulan konttorin tiloissa. Perustaja Ennen kokouksen toteutumista tehtiin runsaasti pohjatyötä, jossa puuhamiehenä toimi veli Pentti J Lehtonen. Patistelun jälkeen hän sai veljet Ilkan ja Sakarin tosipuuhiin miettimään mahdollisia ja sopivia ehdokkaita klubiveljiksi. Niitä löytyikin varsin helposti.

 

Veliehdokkaita pyrittiin löytämään mahdollisimman monen ammattialan edustajia, aktiivisia innostuneita miehiä. Kutsumisen kriteereinä olivat veli Ilkan mukaan, niin kuin vieläkin:

-          perhe ja ihmissuhteet ovat kunnossa

-          työn hoitaminen moitteettomasti

-          Innostus ja halu toimia lionina

 

Ilkan ja Sakarin aloitteesta ottivat he aluksi yhteyttä tuntemiinsa mahdollisiin ehdokkaisiin ja siitä piiri laajeni niin, että maaliskuun alkupuolella pidettiinkin tiedotustilaisuus, johon asiaan positiivisesti suhtautuvia herrasmiehiä oli kutsuttu alun toistakymmentä. Tilaisuudessa päätettiin kutsua perustava kokous koolle huhtikuun 3. päiväksi. Käytännön asioiden, mm. esityslistan laatiminen jäivät Ilkan ja Sakarin huoleksi. Muita paikalla olijoita olivat vpk Pentti Turja sekä kummiklubimme Turku/Suikkilan edustajina veljet Pentti J Lehtonen, Lasse Suistoranta ja Pekka Salminen.

 

Ensimmäisen kokouksen veljiä, vasemmalta Osmo Lunden, Pertti Vilen, Jarmo Mäkilä, Pentti Vainio ja Kari Kaunismaa

 

Klubin ensimmäinen kuukausikokous pidettiin 22.5.1974, presidenttinä veli Sakari Barck ja Sihteerinä veli Jaakko Haavisto. Paikalla oli 17 tuoreen veljen lisäksi istuva piirikuvernööri Pentti A Saarinen, joka kiteytti Lions-toimintaa kahteen perusajatukseen:

  -  pari kertaa vuodessa tulisi pitää juhlat, missä ladyt ovat mukana, eikä ladyjen vierailu 

      klubikokouksissakaan ole kielletty

  - löytäkää Lions-toiminnasta hyvät puolet, katsokaa huonojen puolien ohitse, viihtymi-

     nen  yhdessä on syytä pitää mielessä.

   Kuvateksti: Perustamisasiakirjaa allekirjoittamassa Kari Kaunismaa, tapahtumaa seuraa

                  piirikuvernööri Pentti A Saarinen

 

 

 

HALLITUS

 

Klubin hallitus on oikeastaan koko toimintansa ajan säilynyt rakenteeltaan samankaltaisena.  Siihen on kuulunut presidentti, kaksi varapresidenttiä, rahastonhoitaja, sihteeri, klubimestari, tiedotussihteeri ja  pastpresidentti. Tiedotussihteerin ja nuorisovaihtoasiamiehen vakansseja on ajoittain yhdistetty muihin tehtäviin. Hallitus on jo pitkään kokoontunut noin kaksi viikkoa ennen kuukausikokousta, näin on luotu hyvä ”paikkauksen” paikka ja asioiden valmisteluun jää kunnolla aikaa.

Hallituksenvaihtoa leppoisissa merkeissä Muistinvaraiset tunnistukset vasemmalta Esko Junkki, Kalevi Vainio ja Klaus Laupiainen

 

Nykypäivänä kuulostaa hieman erikoiselta kertomukset siitä, kun hallitus kokoontui tuntia ennen kuukausikokousta ravintolan kabinetissa ja tämä tapahtui keskellä päivää lounaan ”nimellä”. Hallituksen kokoukset ovat aina (kertomusten mukaan), mutta ainakin viimeisten yli kymmenen vuoden aikana olleet tiukan asiallisia, vain ajankohtaisten asioiden ja tulevien tapahtumien pohtimista ja esitysten tekemistä kuukausikokoukselle.

 

 

Klubin jäseninä toiminnassa mukana aiempina aikoina ovat olleet alempana mainitut veljet. Luettelo on kerätty veljiltä muistinvaraisina tietoina, sillä mitään yhtenäistä rekisteriä ei menneinä vuosina ollut. Seuraavassa luettelossa veljet ovat aakkosellisesti listattuina, sillä ajallista listaa ei ole ollut mahdollista tehdä kun ihmisen muisti on häilyvä ja epävarma. Toiminnan jättäneitä jäseniä on aiempina  vuosina kaikkiaan ollut 40, mikä luku varsin pienenä kuvastaa klubin toiminnan vakautta ja veljien tyytyväisyyttä siihen. Kaiken kaikkiaan nykyisiä ja entisiä jäseniä on ollut yhteensä 65. Vaihtuvuus on siten ollut varsin pieni.

 

 

KUUKAUSIKOKOUS

 

Kuukausikokouksen pitopaikaksi on vakiintunut Svenska Klubben Aurakadulla ja ajankohta on pitkään sekin ollut vakio kuukauden kolmas keskiviikko. Voidaan syystä jo puhua traditiosta. Tässä saattaa piillä myös haitta, liiallinen ratautuminen, on etukäteen arvattavissa mitä tuleman pitää. Klubikokoushan on toiminnan perustaa, läsnäolo siellä on aina ollut tärkeää, josta on aina ollut tarkka kirjanpito. Poissaolot huomioidaan ja niihin puututaan. Poissaolot ovat aina olleet pysyviä puheenaiheita ilmeisesti kaikissakin klubeissa. Mitäköhän mahtaa tarkoittaa, että kansainvälisestä kuukausi-ilmoituksesta on pudonnut läsnäoloprosentti pois. Lipsumista periaatteista ?

 

Kuukausikokous on pyritty pitämään tiukasti asiallisina ja on pyritty pitämään kokouksen kesto korkeintaan tunnissa. Kokouksen ohjelmaan on tavallisesti kuulunut virallisten asioitten jälkeen esitelmä. Sen pitäjä on ollut, joko veli vuorollaan tai hänen hankkimansa asiantuntija. Näin ovat esitelmät olleet hyvin monilta elämän alueilta ja ne ovat kauttaaltaan olleet erinomaista valistusta siitä mitä tapahtuu veljen oman lintukodon ulkopuolella.

Kuukausittaiset arpajaiset ovat nekin olleet  vakio-ohjelma, eikä sovi väheksyä niiden tuoton merkitystä klubin taloudelle.

 

 

Joulukuun kuukausikokous saattoi jatkua näinkin.

 

Kuukausikokouksen jälkeinen jatkokokous, ”retkusiipi” on saanut jopa sadunhohtoisen maineen. On jopa väitetty, että liki kaikki hyvät ideat ovat kotoisin sieltä. Pitää kuitenkin valittaen todeta, että sen merkitys on selvästi pienentynyt. On useita kokouksia joiden jälkeen ei tapahdu mitään. Liekö syynä aikojen ja tapojen ja erityisesti työelämän vaatimusten kiristyminen syynä näitten ehkä joskus jopa kosteitten yhdessäolojen vähentymiseen. Joka tapauksessa yhdessäolo on aika ajoin muuttunut kovastikin kuivaksi, viralliseksi ja virastomaiseksi.

 

AKTIVITEETIT

 

Klubin aktiviteetit jakautuvat selkeästi erilaisiin ryhmiin, tietenkin ne palvelevat ja tarvitsevat toisiaan, nimittäin palvelu ja varainhankinta. Ilman jälkimmäistä ei ole palveluakaan. Urheilu ja ulkoilu yhtäältä ja sosiaalinen yhdessäolo toisaalta luovat  ja pitävät yllä yhteishenkeä ja mikä tärkeintä pitäisi opettaa veljiä ja puolisoita tuntemaan toisiaan. Palveluaktiviteetit ovat vakiintuneet siten, että syyskaudella on pidetty illanvietto invalidien palvelutalolla ja Runosmäen vanhainkodissa sekä osallistuttu alueen aktiviteettiin kuljettamalla ja kustantamalla vanhuksia joululounaalle. Keväisin on tarjottu vanhuksille retki ohjelmallisine ruokailuineen.

 

 

 

Varainhankinta näihin toimiin on lähes täysin perustunut kuusien myyntiin. Aikojen alusta (vuodesta 1976) lähtien ovat veljet hankkineet kuuset omalla työllään ja sen jälkeen saaneet niihin niin hyvän lisäarvon, että se on muodostanut vankan perustan palvelutoiminnalle. Alkuvuosina kuusien kaato, nouto ja kuljetukset olivat myös klubilaisille ja heidän perheilleenkin mainittava sosiaalinen tapahtuma. Hirvikeitto ja punssi metsässä- jutut ovat edelleen monen muistissa. Viime vuosina on kuusien nouto muodostunut puhtaasti myytävän tavaran hankinnaksi.

 

 

25 vuoden lahjoituksia

 

Urheilu ja ulkoilu tuli noin yleisesti mainituksi aiemmin. Urheilu on jo usean vuoden ajan merkinnyt lentopalloa, jossa veljet ovat saaneet kohtalaista menestystä kautta vuosien, tosin aivan viime vuosina joukkueen kokoamisessa on ollut vaikeuksia kun kaikkein intomielisemmät harrastajat eivät enää ole mukana. Ulkoilun nimissä on aikojen kuluessa tehty lasketteluretkiä ja vietetty talvipäiviä eri paikoissa erilaisin ja vaihtuvien ohjelmien kera.

 

 

JUHLATOIMINTA

 

Kuten jo alkulauseessa todettiin, lausui silloinen piirikuvernööri unohtumattoman ajatuksen: pari kertaa vuodessa pitää järjestää juhlat, jossa Ladykin ovat mukana. Tätä ohjetta on kiitettävästi noudatettu. Säännöllisesti on keväisin ja syksyisin järjestetty juhlat. Sen lisäksi joulukuun kokous on eri tiloissa järjestetty veljesilta, tavallisesti saunomisineen.

 

 

Niissä on sana ollut ”vapaa”. Osallistuminen näihin juhliin on aina ollut kohtalaisen vakio, sama joukko mukana. Ikääntyminen, elleipä peräti ukkoutuminen ovat eräällä tavalla muuttaneet juhlien luonnetta totisemmaksi. Enää ei joukossa näy sellaista vapautunutta itsensä peliin laittamista kuin näkyy alkuaikojen valokuvissa. Tällaiseen kehitykseen on taatusti syynsä myös elinolojen yleisellä kehityksellä, joka paikassa on leikki kaukana. Kyllä silti on mukavaa ollut.

Juhlassa on aina myös antamista

 

LADYTOIMINTA

 

Lions-toimintaan kiinteästi liittyvä Lady-toiminta alkoi klubissamme kahden vuoden kuluttua klubin perustamisesta. Toiminta oli hyvinkin aktiivista, palavereihin osallistui keskimäärin 17 ladya eli yli puolet klubin leijonien vahvuudesta. Palaverien ohella toiminnassa olivat mukana karjalanpiirakoiden leipomista ja joulukoristeiden valmistusta, tavaraa myyjäisiin ja sitä kautta rahaa lahjoitettavaksi. Ensimmäinen lahjoitus suuntautui  haastekeräyksessä Kaunialan sotavammasairaalaan. Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta toiminta oli ns. teamin vetämää. Tämän aikakauden suuri, todella merkittävä saavutus oli klubin lipun hankinta.


 

Sitten eräiden jäsenmuutosten vuoksi ladyt siirtyivät systeemiin, jossa toimintakauden presidentin lady oli tämä teamin vetäjä. Tällainen systeemi toimi alkuun hyvin, samaan tapaan kuten aiempikin järjestelmä. Ladyt järjestivät esimerkiksi työpaikkoihin tutustumisia, eräissä mielenkiintoisissa paikoissa leijonatkin saivat olla mukana. Mutta muutaman vuoden jälkeen tapahtui sellaisia muutoksia, että presidentin lady ei ollutkaan samanhenkinen. Toimintaan alkoi tulla eräänlaista väsymistä ja jopa katkoksia. Valittaen on todettava, että toiminta on hiipunut kokonaan muutaman viime vuoden kuluessa.

 

 

MIETTEITÄ LEIJONA –AATTEESTA JA  OSALLISTUMISESTA TOIMINTAAN

 

 

”Tavan takaa esitetään organisaatiomme eri tahoilta, lähinnä kotimaisissa puitteiessa huolestumista siitä, että toimintamme aatteellisuus on latistumassa. Kukaan ei kuulemma enää tunnista selkeästi, minkä ideologian pohjalta olemme olemassa ja ponnistamme.

 

Toisaalta kuulee väittämiä, joiden mukaan Lions-aktiivisuuteen vaaditaan vain kokouksissa istumista ja oman lompakon kaivelua (omantunnon rauhoittamiseksi) ilman mitään todella aktiivista toimintaa. Tämä merkitsisi sitä, että klubin kokoustapahtumien lisäksi toiminta on vain rahankeruuta ja sen ylvästä jakamista vähäosaisille salamavalojen välkähdellessä ja itsekehun lemahdellessa.”

Yllä oleva on lainaus LC-Lahti keskustelualustuksesta klubikokouksessa 3.11.1982.

 

Ei liene savua ilman tulta, mutta onko tilanne todella tällainen. Hyvin samanlaisia ajatuksia liikkuu ilmeisesti tänäänkin kuin 22 vuotta sitten.

 

Vuosien kuluessa olemme tukeutuneet näissä vaikeissa aatteellisissa kysymyksissä veli Jaakon tietoon ja erityisesti selkeihin ajatuksiin . Hänestä on klubin toiminnan alusta alkaen muodostunut eräänlainen ”tietopankki” paitsi käytännön menettelytavoista niin myös ideologisissa kysymyksissä, siihen on taatusti syynä henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi, se, että hän oli Turku/Pohjolaa perustettaessa kokenut veli, jäsenenä kahdessa klubissa. Useampaan otteeseen kun toiminta-ajatus on ollut ikään kuin ”hukassa” Jaakko piti jokaisen kuukausikokouksen alussa lyhyen puheenvuoron: Asiaa Lionismista. Tämänkin vuoksi on nytkin paikallaan antaa hänelle puheenvuoro tämän päivän ajatuksista.

 

Jaakko Haavisto:

Periaatteet Lions-toiminnassa ovat pysyneet nämä lähes neljä vuosikymmentä samanlaisina, mutta olemmeko me leijonat muuttuneet tänä aikana? Silloin kuusikymmentäluvulla Suomen Lions-toiminnassa oli mukana vain noin kolmasosa siitä veljesjoukosta, joka nykyään toimii. Aktiviteetit olivat samansuuntaisia kuin nykyäänkin, mutta palveluhenkisyys oli ehkä syvempää. Lähimmäisen auttaminen oli sodan läheisyydestä johtuen erilaista. Puutteessa olevia ja sairaita autettiin henkilökohtaisemmin.

Huumeet ovat tuoneet uudet haasteet Lions-toimintaan.

 

Kiireinen elämänrytmi ja sen mukanaan tuomat ”stressit” ovat muuttaneet ajatusmaailmaamme ja syvä aatteellisuus on väistynyt taka-alalle. Klubikokoukset, joita on vuodessa 9 kpl, ovat juuri niitä, joissa jokaisen oltava mukana. Näin syntyy toinen toisemme kunnioittaminen, kun pitää kunnia-asianaan paikalla oloa. Veljeshenkeä luodaan juuri klubikokouksissa ja sen lisäksi muissakin yhteisissä toiminnoissa.

 

Lions periaatteiden ensimmäinen kohta on:” pidä päivätyötäsi kutsumuksena ja hoida työsi niin, että herätät luottamusta”. Tämä antaa järjestyksen myös klubitoiminnassa. Ensin työ, sitten vasta harrastukset. Klubitoiminta on toivon mukaan jokaisen harrastuksissa ensimmäisten joukossa, tätä kautta voimme kunnioittaa muita veljiä ja toimia heidän kanssaan yhteisten aktiviteettien hyväksi.

 

Yksi tärkeä yksityiskohta, tapa on mielestäni hämärtynyt: Lions merkin käyttö. Meillä on oikeus ja myös velvollisuus käyttää järjestömme tunnusta niin arkena kuin juhlissakin. Olkaamme ylpeitä, että kuulumme maailman laajimpaan palvelujärjestöön, joka tekee vapaaehtoista palvelutyötä paikkakuntansa ja koko maailman alueella. Palveluhaluiset leijonat työskentelevät ilman henkilökohtaista taloudellista tai muuta hyötyä, tavoitteena vain ”luovuttaa isänmaasi onnellisempana nouseville sukupolville”. Samalla saamme tutustua samoin ajatteleviin, joita tapaamme yhteisissä tilaisuuksissa.

Kun uusi vuosikymmen toiminnassamme nyt alkaa, pitäkäämme huoli siitä, että sama rento Lions-henki jatkuu edelleenkin. Toivon, että saamme uusia toimivia jäseniä klubiimme, ja vanhemmat voivat jäädä taustalle, seuraamaan seuraavien kolmen vuosikymmenen kulumista.

 

Kotimainen teemamme tänä toimintavuonna on ”Turvallinen tulevaisuus”.

Itsenäisyyspäivän merkeissä kokoonnutaan.

 

 

SUMMA SUMMARUM

 

Tämän edelläolevan toimittaja on ollut mukana klubimme toiminnassa rohkeat 25 vuotta ja monenlaista on ollut. Kuluneita, latteita sanontoja käyttäen on tunteitten paloa ja hiljaisuutta sekä huippuja ja laaksoja. Mutta niin kuin laulussa iskevästi sanottiin: päivääkään en vaihtaisi pois. Totta kai klubin toiminta ja toimintatavat ovat muuttuneet kun kerran kaikki ympärilläkin on muuttunut. Mutta se mikä on säilynyt, on epäitsekäs toiminta. Kaikki mitä tehdään tapahtuu kulloisenkin tavoitteen ehdoilla, oma etu ei ole mukana. Ylimääräinen hohto, ns. elitistisyys on karissut pois ja esiin on nousemassa se aiempi todellinen halu palvelemiseen. Uskon  edelleen vakaasti kotimaisen lionismin tulevaisuuteen.